Keskellä talven kylmyyttä on paras aikaa kaivaa esiin chilien siemenet ja aloittaa lämmin ja maukas chilikausi. Käymme tässä artikkelissa läpi idätyksessä huomioitavat asiat. Olemme aiemmin julkaisseet kaksi artikkelia taimikasvatuksesta, joten tässä käsitellään vain idättämistä.
https://www.chiliyhdistys.fi/fi/vinkkeja-kevaiseen-taimikasvatukseen-osa-1/
https://www.chiliyhdistys.fi/fi/vinkkeja-kevaiseen-taimikasvatukseen-osa-2/
Kasvatusoloista ja lajista riippuen chilien esikasvatus kestää 2-4 kk ennen ulos tai kasvihuoneeseen siirtämistä. Chilien idätysaika on siis marras-joulukuusta maaliskuun alkuun. Pisimmän esikasvatuksen tarvitsevat rocotot, eli pubescens-lajin chilit, joiden idätysaika on marraskuun lopusta tammikuuhun. Seuraavana idätetään chinenset ja hitaimmat baccatumit joulunajan ja helmikuun alun välillä. Viimeisenä idätetään annuumit ja nopeammat baccatumit tammikuun lopun ja maaliskuun alun välisenä aikana.
Perusasiat kuntoon
Idätyksessä ainoat vaadittavat asiat ovat kosteus ja lämpö. On täysin sama, missä siemen on kun se itää, jos kosteutta ja lämpöä on riittävästi. Paras lämpötila chilien itämiseen on 22-28 astetta. Viileämmässä itäminen hidastuu, mutta ei esty ja lämpimämmässä homeiden kasvu nopeutuu ja niistä voi tulla ongelma. Kuivuminen kesken itämisprosessin sen sijaan tappaa itävän siemenen ja pienet sirkkataimet ovat herkkiä kuivuudelle. Siemen ei itääkseen myöskään tarvitse lannoitetta, mutta pieni taimi tarvitsee hieman ravinteita heti ensimmäistä lehdistä alkaen. Chilien itävyys on yleensä hyvä, joten kannattaa kylvää korkeintaan kaksinkertainen määrä tarpeeseen nähden. Ylijäämätaimet ovat tietysti erinomainen tapa levittää hyvää harrastusta ystäville ja sukulaisille. Alla esitellyissä idätystavoissa on eroja, mutta kaikki toimivat eikä itämisnopeudessa ole käytännössä eroa samassa lämpötilassa.
Mullassa, turpeessa ja kookoskuidussa idättäminen
Taimimulta on hyvä perusalusta idättämiseen, sillä se sisältää myös ravinteet kasvin ensimmäisille viikoille. Kannattaa käyttää pieniä 1-2 dl ruukkuja ja kastella multa etukäteen selvästi kosteaksi mutta ei valuvan märäksi. Siemenet kannattaa laittaa 5-10 mm syvyyteen ja peittää kylvökset kelmulla tai käyttää pienoiskasvihuonetta. Peittäminen ehkäisee kuivumisen ja pitää lämpötilan tasaisempana. Täysin tiiviinä kantta ei kannata pitää vaan jättää pieni rako tai reikiä.
Yleisesti saatavilla on myös pieniä turve- ja kookoskuitunappeja, jotka turpoavat vedessä. Nämä toimivat siinä missä multakin, mutta kannattaa tarkistaa, onko napeissa mukana lannoitteita. Kookoskuitua saa myös isommissa määrin sekä kokoon puristettuna, että säkkitavarana. Se on ilmavuutensa vuoksi ideaalinen kasvualusta ja lisäksi ekologinen valinta, sillä se on kookoksesta jäävä sivutuote, toisin kuin vuosisatoja suossa kasvanut turve.
Kivivillassa idättäminen
Jos taimet ovat menossa vesiviljelyyn, ne kannattaa idättää suoraan kivivillassa tai alla mainitulla idätyslautalla. Toki myös multaviljelyyn voi idättää taimet kivivillassa. Pienissä viljelykäyttöön tarkoitetuissa kivivillapaloissa on yleensä valmis kolo, johon siemenet voi pudottaa. Toinen vaihtoehto on painaa siemenet villan sisään. Tämä on hyvä tapa siitä syytä, että kypäräpäitä, eli siemenen kuoreen juuttuneita ituja ei juurikaan nouse. Jos villoja ja tilaa riittää, voi jokaiseen kivivillapalaan laittaa vain yhden siemenen. Tällöin osa villoista jää kuitenkin turhiksi, koska kaikki siemenet eivät tietysti idä. Jos villaan laittaa monta siementä, voi useamman siemenen itäessä repiä heikoimmat taimet pois ja jättää vahvimman kasvamaan. Toki taimet voi myös erotella repimällä kivivillat rikki ja siirtää vaikka multaan tai kookoskuituun kasvamaan. Kivivillat kannattaa sijoittaa pienoiskasvihuoneeseen tai muuhun suljettuun astiaan, koska paljaaltaan kivivilla kuivuu nopeasti. Koska kivivilla läpäisee vettä erittäin hyvin, kosteudesta on pidettävä huolta etteivät siemenet ja taimet kuivu. Kivivilla ei sisällä ravinteita, joten lannoitus täytyy aloittaa heti sirkkalehtivaiheessa.
Idätyslautta
SONY DSC
Siementen idättäminen ns. idätyslautalla on suomalainen Kunto ”Chilivaari” Hirvikosken keksintö. Idätyslautan idea on varmistaa jatkuva tasainen kosteus sekä pitää siemenet näkyvillä, jotta itämistä voi seurata. Idätyslautta koostuu kannellisesta vesiasiasta, kuten pakasterasiasta, ja siinä kelluvasta ”lautasta”, joka on jotain kelluvaa materiaalia kuten styroksia. Systeemissä ei tarvitse välttämätä olla kelluvaa osaa vaan ”lauttana” voi käyttää myös jotain pohjassa pysyvää kuten vedellä täytettyä pakastusrasiaa. Ideana on vain, että vettä on koko ajan ylimäärin, eikä sitä tarvitse lisätä tai vahtia.
Lautta päällystetään talouspaperilla tai muulla vettä imevällä kestävällä paperilla. Talouspaperin päälle voi halutessaan laittaa kahvinsuodatinpaperia, koska itujuuret eivät tartu siihen toisin kuin huokoiseen talouspaperiin. Kahvinsuodattimeen ja talouspaperiin voi kirjoittaa kuivana lajikkeiden nimet tai idätysruutujen numerot, niin kylvökset eivät mene sekaisin. Kun siemenet ovat itäneet ja sirkkalehdet muodostuneet, taimet siirretään varovasti seuraavaan kasvualustaan, joka voi olla mikä tahansa. Idätyslautan kiinnostavuus on ennen kaikkea siinä, että siementen itämistä pystyy seuraamaan reaaliajassa. On kiehtovaa katsoa, kuinka itujuuri työntyy ulos siemenkodasta ja alkaa eriytyä juureksi ja versoksi. 😊
Ongelmatilanteet
Jalostettujen chililajien, eli viiden yleisimmän lajin: annuum, baccatum, chinense, frutesens ja pubescens, itämisaika on yleensä viikosta kolmeen viikkoon, mutta joskus siemenet itävät jo parissa päivässä. Villichililajeilla itämiseen voi hyvin kulua useita kuukausia. Jos aikaa menee enemmän vaikka lämpötila on yli 20 astetta, jotain on yleensä vikana. Jos on varmaa, etteivät itämässä olevat siemenet ole päässeet kuivumaan, lienee vika siemenissä tai kasvualustassa. Silloin ei auta kuin kylvää uudelleen mielellään toista siemenerää ja kokeilla varmuudeksi jotain toista idätysalustaa. Ajoittain tulee vastaan siemeniä, joiden itävyys on syystä tai toisesta huono
SONY DSC
Mahdollinen ongelma itämisen jälkeen on siemenkuoren jääminen kiinni sirkkalehtiin. Yleensä kasvinalku pääse irti kuoresta, mutta kuivassa ilmassa varsinkin rocotoilla ja villichileillä kuori voi jäädä niin tiukaksi, etteivät sirkkalehdet pääse työntymään ulos. Kypäräpäiden syntymistä voi ehkäistä kylvämällä siemenet tarpeeksi syvälle multaan tai kivivillaan. Vielä parempi ja lähes satavarma keino on käyttää pientä idätyskasvihuonetta, jossa on sisällä niin korkea kosteus, että siemenkuori pysyy pehmeänä ja taimi pääsee helposti irrottautumaan kuoresta. Jos kypäräpäitä kuitenkin ilmaantuu, niin kuoren päälle voi laittaa talouspaperin palan, joka pidetään kosteana.
Näin käy, jos pikkutaimi ei saa ravinteita. Tämä on melkein kuukauden vanha ja jumittunut tuohon vaiheeseen.
Teksti: Markus Haapala ja Henry Hietanen
Kuvat : Ilkka Tuomaala, Riku Heikkilä ja Markus Haapala
