Chiliyhdistys yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa järjestää Chilipäivät Inkoossa 25. ja 26. elokuuta. Tapahtumassa on tarjolla chiliä niin tuoreena kuin jalosteina, herkullista ruokaa, chilitietoutta, kilpailuja chilin syömisessä sekä kasvattamisessa ja paljon muuta. Seuratkaa tiedotusta facebookissa ja ao. sivulla.
Juuri tähän aikaan vuodesta moni miettii, kuinka hyvin chilit kestävät kylmää. Tässä on lyhyt tietopaketti aiheesta.
Mikään chili ei kestä pakkasta. Jotain äärimmäisiä poikkeuksia tosin on, mutta ne eivät koske keskivertokasvattajaa. Koska ulkona lämpötilassa on isoja eroja maanpinnan ja parin metrin korkeuden välillä sekä myös taivasalla ja suojassa, ei kannata ottaa riskejä pakkasen kanssa. Lajikkeittain lämpötila vaikuttaa suunnilleen alla olevilla tavoilla. Pakkasrajaa lukuun ottamatta mainitut lämpötilat eivät ole tarkkoja rajoja vaan suuruusluokkia. Nämä eivät missä tapauksessa ole optimioloja vaan karkeita alarajoja.
Annuumit
Kasvu alkaa hidastua, jos lämpötila on jatkuvasti alle 15 tai yöllä alle 10. Annuumeilla lämpötila ei vaikuta merkittävästi podien kokoon eikä lyhyt kylmä jakso heikennä satoisuutta ainakaan merkittävästi.
Baccatumit
Nämä käyttäytyvät suunnilleen annuumien tavoin. Parasta on pitää yölämmöt yli 10 ja päivällä yli 15, jotta kasvu ei kärsi. Myöskään baccatumeilla kylmyys ei vaikuta podien kokoon.
Chinenset
Kylmyys vaikuttaa eniten chinenseihin vaikka nekään eivät kuole yli nollan lämpötilassa. Satoisuus ja varsinkin podien koko pienenevät, jos yölämpötila on alle 15. Usein chinenset tuottavat alkukesällä puolukan kokoisia podeja vaikka kasvihuoneessa olisi lämmitys. Olennaista on lämpötila kukan hedelmöityksen aikana, eikä asia korjaannu korkealla lämpötilalla sen jälkeen.
Pubescensit eli rocotot
Koska rocotot ovat vuoristokasveja, ne sietävät selvästi parhaiten kylmää. Rocotoille ei ole merkittävää haittaa 5-10 asteen yölämpötilasta, eivätkä ne vaadi hyvään satoon korkeita yli 20 asteen päivälämpötiloja. Tämän vuoksi rocotot kasvavat ainakin Etelä-Suomessa hyvin ulkona kylminäkin kesinä.
Keskellä talven kylmyyttä on paras aikaa kaivaa esiin chilien siemenet ja aloittaa lämmin ja maukas chilikausi. Käymme tässä artikkelissa läpi idätyksessä huomioitavat asiat. Olemme aiemmin julkaisseet kaksi artikkelia taimikasvatuksesta, joten tässä käsitellään vain idättämistä.
https://www.chiliyhdistys.fi/fi/vinkkeja-kevaiseen-taimikasvatukseen-osa-1/
https://www.chiliyhdistys.fi/fi/vinkkeja-kevaiseen-taimikasvatukseen-osa-2/
Kasvatusoloista ja lajista riippuen chilien esikasvatus kestää 2-4 kk ennen ulos tai kasvihuoneeseen siirtämistä. Chilien idätysaika on siis marras-joulukuusta maaliskuun alkuun. Pisimmän esikasvatuksen tarvitsevat rocotot, eli pubescens-lajin chilit, joiden idätysaika on marraskuun lopusta tammikuuhun. Seuraavana idätetään chinenset ja hitaimmat baccatumit joulunajan ja helmikuun alun välillä. Viimeisenä idätetään annuumit ja nopeammat baccatumit tammikuun lopun ja maaliskuun alun välisenä aikana.
Idätyksessä ainoat vaadittavat asiat ovat kosteus ja lämpö. On täysin sama, missä siemen on kun se itää, jos kosteutta ja lämpöä on riittävästi. Paras lämpötila chilien itämiseen on 22-28 astetta. Viileämmässä itäminen hidastuu, mutta ei esty ja lämpimämmässä homeiden kasvu nopeutuu ja niistä voi tulla ongelma. Kuivuminen kesken itämisprosessin sen sijaan tappaa itävän siemenen ja pienet sirkkataimet ovat herkkiä kuivuudelle. Siemen ei itääkseen myöskään tarvitse lannoitetta, mutta pieni taimi tarvitsee hieman ravinteita heti ensimmäistä lehdistä alkaen. Chilien itävyys on yleensä hyvä, joten kannattaa kylvää korkeintaan kaksinkertainen määrä tarpeeseen nähden. Ylijäämätaimet ovat tietysti erinomainen tapa levittää hyvää harrastusta ystäville ja sukulaisille. Alla esitellyissä idätystavoissa on eroja, mutta kaikki toimivat eikä itämisnopeudessa ole käytännössä eroa samassa lämpötilassa.
Taimimulta on hyvä perusalusta idättämiseen, sillä se sisältää myös ravinteet kasvin ensimmäisille viikoille. Kannattaa käyttää pieniä 1-2 dl ruukkuja ja kastella multa etukäteen selvästi kosteaksi mutta ei valuvan märäksi. Siemenet kannattaa laittaa 5-10 mm syvyyteen ja peittää kylvökset kelmulla tai käyttää pienoiskasvihuonetta. Peittäminen ehkäisee kuivumisen ja pitää lämpötilan tasaisempana. Täysin tiiviinä kantta ei kannata pitää vaan jättää pieni rako tai reikiä.
Yleisesti saatavilla on myös pieniä turve- ja kookoskuitunappeja, jotka turpoavat vedessä. Nämä toimivat siinä missä multakin, mutta kannattaa tarkistaa, onko napeissa mukana lannoitteita. Kookoskuitua saa myös isommissa määrin sekä kokoon puristettuna, että säkkitavarana. Se on ilmavuutensa vuoksi ideaalinen kasvualusta ja lisäksi ekologinen valinta, sillä se on kookoksesta jäävä sivutuote, toisin kuin vuosisatoja suossa kasvanut turve.
Jos taimet ovat menossa vesiviljelyyn, ne kannattaa idättää suoraan kivivillassa tai alla mainitulla idätyslautalla. Toki myös multaviljelyyn voi idättää taimet kivivillassa. Pienissä viljelykäyttöön tarkoitetuissa kivivillapaloissa on yleensä valmis kolo, johon siemenet voi pudottaa. Toinen vaihtoehto on painaa siemenet villan sisään. Tämä on hyvä tapa siitä syytä, että kypäräpäitä, eli siemenen kuoreen juuttuneita ituja ei juurikaan nouse. Jos villoja ja tilaa riittää, voi jokaiseen kivivillapalaan laittaa vain yhden siemenen. Tällöin osa villoista jää kuitenkin turhiksi, koska kaikki siemenet eivät tietysti idä. Jos villaan laittaa monta siementä, voi useamman siemenen itäessä repiä heikoimmat taimet pois ja jättää vahvimman kasvamaan. Toki taimet voi myös erotella repimällä kivivillat rikki ja siirtää vaikka multaan tai kookoskuituun kasvamaan. Kivivillat kannattaa sijoittaa pienoiskasvihuoneeseen tai muuhun suljettuun astiaan, koska paljaaltaan kivivilla kuivuu nopeasti. Koska kivivilla läpäisee vettä erittäin hyvin, kosteudesta on pidettävä huolta etteivät siemenet ja taimet kuivu. Kivivilla ei sisällä ravinteita, joten lannoitus täytyy aloittaa heti sirkkalehtivaiheessa.
SONY DSC
Siementen idättäminen ns. idätyslautalla on suomalainen Kunto ”Chilivaari” Hirvikosken keksintö. Idätyslautan idea on varmistaa jatkuva tasainen kosteus sekä pitää siemenet näkyvillä, jotta itämistä voi seurata. Idätyslautta koostuu kannellisesta vesiasiasta, kuten pakasterasiasta, ja siinä kelluvasta ”lautasta”, joka on jotain kelluvaa materiaalia kuten styroksia. Systeemissä ei tarvitse välttämätä olla kelluvaa osaa vaan ”lauttana” voi käyttää myös jotain pohjassa pysyvää kuten vedellä täytettyä pakastusrasiaa. Ideana on vain, että vettä on koko ajan ylimäärin, eikä sitä tarvitse lisätä tai vahtia.
Lautta päällystetään talouspaperilla tai muulla vettä imevällä kestävällä paperilla. Talouspaperin päälle voi halutessaan laittaa kahvinsuodatinpaperia, koska itujuuret eivät tartu siihen toisin kuin huokoiseen talouspaperiin. Kahvinsuodattimeen ja talouspaperiin voi kirjoittaa kuivana lajikkeiden nimet tai idätysruutujen numerot, niin kylvökset eivät mene sekaisin. Kun siemenet ovat itäneet ja sirkkalehdet muodostuneet, taimet siirretään varovasti seuraavaan kasvualustaan, joka voi olla mikä tahansa. Idätyslautan kiinnostavuus on ennen kaikkea siinä, että siementen itämistä pystyy seuraamaan reaaliajassa. On kiehtovaa katsoa, kuinka itujuuri työntyy ulos siemenkodasta ja alkaa eriytyä juureksi ja versoksi. 😊
Jalostettujen chililajien, eli viiden yleisimmän lajin: annuum, baccatum, chinense, frutesens ja pubescens, itämisaika on yleensä viikosta kolmeen viikkoon, mutta joskus siemenet itävät jo parissa päivässä. Villichililajeilla itämiseen voi hyvin kulua useita kuukausia. Jos aikaa menee enemmän vaikka lämpötila on yli 20 astetta, jotain on yleensä vikana. Jos on varmaa, etteivät itämässä olevat siemenet ole päässeet kuivumaan, lienee vika siemenissä tai kasvualustassa. Silloin ei auta kuin kylvää uudelleen mielellään toista siemenerää ja kokeilla varmuudeksi jotain toista idätysalustaa. Ajoittain tulee vastaan siemeniä, joiden itävyys on syystä tai toisesta huono
SONY DSC
Mahdollinen ongelma itämisen jälkeen on siemenkuoren jääminen kiinni sirkkalehtiin. Yleensä kasvinalku pääse irti kuoresta, mutta kuivassa ilmassa varsinkin rocotoilla ja villichileillä kuori voi jäädä niin tiukaksi, etteivät sirkkalehdet pääse työntymään ulos. Kypäräpäiden syntymistä voi ehkäistä kylvämällä siemenet tarpeeksi syvälle multaan tai kivivillaan. Vielä parempi ja lähes satavarma keino on käyttää pientä idätyskasvihuonetta, jossa on sisällä niin korkea kosteus, että siemenkuori pysyy pehmeänä ja taimi pääsee helposti irrottautumaan kuoresta. Jos kypäräpäitä kuitenkin ilmaantuu, niin kuoren päälle voi laittaa talouspaperin palan, joka pidetään kosteana.
Näin käy, jos pikkutaimi ei saa ravinteita. Tämä on melkein kuukauden vanha ja jumittunut tuohon vaiheeseen.
Teksti: Markus Haapala ja Henry Hietanen
Kuvat : Ilkka Tuomaala, Riku Heikkilä ja Markus Haapala
Klikkaa tästä ja suuntaa tuotemyyntisivulle!
Tervetuloa Chiliyhdistyksen pikkujouluihin ja vuosikokoukseen 18. ja 19. marraskuuta! Pidämme pirskeet Knuutilan kartanolla Nokialla, jossa on tarjolla laadukasta BBQ-ruokaa, riittävästi chiliä ja hyvää seuraa. Juhlapaikalla on yksin meidän käytössä Väenpirtti ja Aittahotelli, jossa on majoitustilaa tarvittaessa noin 30 hengelle.
Ilmoittatuminen on päättynyt. Mahdollisia peruutuspaikkoja voi kysellä sähköpostitse.
Tilaisuus alkaa lauantaina noin klo 12 ja jatkamme juhlintaa sunnuntaille. Yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous on lauantaina 18.11. klo 15. Tapahtuma on pitkälti vapaamuotoinen, eikä kellonaikoja ole muulle kuin vuosikokoukselle ja tilojen luovutuksessa sunnuntaina. Vuosikokouksesta toimitetaan jäsenille erillinen kutsu hyvissä ajoin ennen kokousta. Tapahtuma on täysin avoin ja tarkoitettu kaikille kiinnostuneille, mutta vuosikokouksessa on äänioikeus vain yhdistyksen jäsenillä.
Juhlat ovat yhdistyksen jäsenille ilmaiset sisältäen kaikki ruokailut ja majoituksen pääsääntöisesti kolmen tai neljän hengen huoneissa Aittahotellissa. Muille kuin jäsenille ruokailun hinta on 30 € ja yöpymisen samoin 30 €. Huonehintaan kuuluu vuodevaatteet ja pyyhkeet sekä itsepalveluaamuainen. Jos et yövy, mutta haluat saunoa, ota mukaan oma pyyhe.
Juhlapaikan osoite on Knuutilan kartano, Lukkisalmentie 49, 37200 Siuro. Paikalle on Nokian keskustasta 9 km ja Tampereelta 26 km.
Tervetuloa!
Viimeisin jäsenlehti ilmestyi keväällä ja seuraavan valmistelu alkaa pian. Sitä silmällä pitäen päätimme kysyä teiltä, mitä mieltä olette lehdestä ja mitä toivotte seuraavalta. Tässä linkki kyselyyn: https://goo.gl/forms/4COfeI2gErHQckaJ3
Chilifestit ovat ihan nurkan takana kahden viikon päästä 18.-20.8. Tampereella on taas luvassa enemmän tulta ja makua kuin missään muussa kesätapahtumassa. Jos haluat olla mukana tekemässä festejä, kaipaamme edelleen vapaaehtoisia työntekijöitä monenlaisiin tehtäviin festialueella. Vapaaehtoiset saavat ilmaiseksi maukasta ruokaa. Ilmoittatumiset osoitteeseen chilifest.finland(a)gmail.com
Viime hetken tiedote!
Chiliyhdistyksen Uudenmaan väki pitää ravintolapäivänä jo tutuksi tullutta Cafe Capsicum -kahvila-ravintolaa Kalliossa osoitteessa toinen linja 27. Huomiona, että olemme eri puolella taloa kuin aiemmin.
https://www.facebook.com/events/208883872960054/
https://beta.njomnjom.com/events/234
Lisäksi yhdistyksen aktiivi Kuisma Björnman on Puutarhanikkarien myymälöissä Chilipäivät-tapahtumassa opastamassa chilin kasvatuksessa ja käytössä.
http://puutarhanikkarit.fi/chilipaivat/
Varatkaa kalentereihinne lauantai ja sunnuntai 6.-7.5.! Jatkamme silloin 10-vuotisjuhlintaa chilimiitissä Vanhalla Tallilla Espoossa. Tällä kertaa järjestämme miitin ihan vain juhlimisen ja hyvän ruuan merkeissä ilman kokousta tai muuta virallista ohjelmaa. Miittipaikalla on yksin meidän käytössä täysin varusteltu huvila, jossa on mm. saunaosasto, iso veranta grilleineen ja majoitustilat.
Ilmoittaudu mukaan tällä lomakkeella.
Miitti alkaa lauantaina klo 14, ja jatkamme juhlintaa sunnuntain aamupäivään. Tapahtuma on vapaamuotoinen eikä meillä ole muita kellonaikoja kuin tilojen luovutus sunnuntaina klo 12. Miitti on täysin avoin ja tarkoitettu kaikille kiinnostuneille. Yhdistyksen jäsenille tapahtuma on ilmainen sisältäen ruokailut, juomat ja majoituksen. Muille kuin jäsenille ruokailun hinta on 20 € ja yöpymisen 10 €. Majoitukseen kuuluu vuodevaatteet ja pyyhe, ja saunapyyhkeitä riittää myös niille, jotka eivät yövy.
Juhlapaikan osoite on Korpilammentie 7, 02970 Espoo. Paikalle on Helsingin rautatieasemalta 24 km. Sinne pääsee bussilla 236 Leppävaarasta tai bussilla 582 Espoon keskuksesta, joihin taas pääsee kätevästi junalla Helsingistä.
Ilmoittautuminen on päättynyt.
Tervetuloa!
Shorty in English
We are organizing a chili meet in Espoo the 6th and 7th of May. The meet is at Vanha Talli villa which is a fully equipped place with a big terrace, a big sauna and sleeping rooms. The event is intented for anyone interested and it is totally free or charge for members of the association. For others, the price of food is 20 € and staying overnight costs 10 €. We will have a multitude of delicasies to eat and a lot of hot stuff to taste.
The meet place is at Korpilammentie 7, 02970 Espoo. Besides by car, the place is accesible by public transportation from Helsinki via Leppävaara (train + bus 236) or Espoon keskus (train + bus 582).
Registration has closed.
Growing and eating chili peppers is a very international hobby and it’s gaining interest not only in Finland. We want to serve the capsicum lovers in Finland who don’t speak Finnish and everyone interested in capsicums no matter where they live.
So far we have in English the most important pages but we will continue translating more and more content. It may take some time since all work we do is voluntary and not paid but we’ll do our best.
Keväisen kasvatusartikkelin toisessa osassa kerromme mm. taimien kastelusta, lannoituksesta ja valaistuksesta. Toivottavasti nautitte pitkähköstä asiapitoisesta tekstistä.
Kastelu
Chilintaimet on huomattavasti helpompi tappaa liialla kuin liian vähällä kastelulla. Aloittelevan chilinkasvattajan yleisin virhe onkin taimien liiallinen kastelu. Liian kostea kasvualusta voi haitata juuriston hapensaantia ja esim. altistaa taimet juurimädälle tai harsosääski-invaasiolle. Roikkuvat, kuivalta vaikuttavat lehdet eivät välttämättä viesti aina liian kuivasta kasvualustasta, vaan syynä voi olla myös liika kosteus.
Kastelutarpeen saat parhaiten selville, kun vertaat kuivan ja kastellun kasvualustan painoeroa. Vaihtoehtoisesti voit myös tökätä sormesi multaan, ja jos kasvualustassa tuntuu olevan kosteutta niin kastelulle ei yleensä ole tarvetta. Poikkeuksen saattaa muodostaa tilanne, jossa olet hoitanut idätyksen pienissä kivivillakuutioissa ja juuret eivät vielä ulotu kasvualustaan saakka. Vaikka kasvualustan pinta näyttää kuivalta, kosteutta saattaa olla syvemmällä vielä huomattavan paljon. Taimivaiheessa kannattaakin käyttää pohjasta rei’itettyjä ruukkuja, jolloin ylimääräiset vedet pääsevät valumaan pohjan kautta pois ja liikakastelun riski vähenee.
Myös silmä toimii hyvin kastelutarpeen määrittäjänä, ja jos taimien lehdet alkavat roikkumaan, kastelu saattaa olla tarpeen. Silloinkin kannattaa arvioida kasvualustan kosteutta eli ruukun painoa, sillä lehdet voivat roikkua myös liikakastelun takia tai esim. muuttuneissa valaistusolosuhteissa auringon paistaessa voimakkaasti. Varsinkin varttuneemmat chilit kestävät kuivuutta päivän tai pari, joten syytä paniikkiin ei ole jos lehdet roikkuvat täysin velttoina. Kun taimet saavat vettä, traumoja saaneen kasvattajan kannattaa rauhoittua ja odottaa seuraavaan päivään, jolloin tilanne näyttää jo huomattavasti iloisemmalta. 🙂
Ruukunvaihto
Chilien taimikasvatus kannattaa suorittaa muutaman välivaiheen tekniikalla: pienet taimet siirretään suurempiin ruukkuihin siinä vaiheessa kun juuret ovat valloittaneet ruukun. Hyväksi havaittu sarja ruukkukoon vaihtoon on esim. 1-2 dL → 1L →5 L (→ mahdollisesti 10-20 L). Pienimarjaiset lajikkeet pärjäävät pienehköissä muutaman litran ruukuissa usein iloisesti ja satoa tuottaen, mutta suurimarjaiset ja isoiksi kasvavat lajikkeet voivat hyötyä jopa kymmenien litrojen tilavuudesta. Ruukkukoko määrittää usein myös kasvin kasvuvauhtia sekä lopullista kokoa.
Vesiviljelyyn sijoitettuja kasveja ei tarvitse koulia isompaan kasvualustaan, vaan pienen taimen voi sijoittaa suoraan lopulliseen systeemiin. Käytännön syistä on kuitenkin usein kätevää kasvattaa pikkutaimet ensin pienemmässä taimihydrossa ja kasvien kasvaessa siirtää väljempiin astioihin.
Valo
Valon suhteen tärkein ohje on, että chileille enemmän on aina parempi eikä liikaa voi käytännössä olla. Valontarve, kastelu ja lannoitus riippuvat vahvasti toisistaan eikä yksikäsitteisiä ohjeita valitettavasti voi antaa, mikä kannattaa pitää mielessä tätäkin artikkelia lukiessa. Pääsääntöisesti auringonvalo riittää taimille isolla etelään-lounaaseen suuntautuvalla ikkunalla maaliskuun puolivälistä-lopusta alkaen, mutta sitä ennen ja huonommalla paikalla myöhemminkin tarvitaan keinovaloa. Pienimmillään muutamalle pienehkölle tai kymmenelle pienelle taimelle muutaman desilitran ruukuissa riittää 15-20 W LED-lamppu. Isommille taimille ja suuremmille määrille valon tarve kasvaa taimien määrän ja koon mukaan. Valojen watti- tai lumenarvot eivät ole tärkein asia vaan valaistusvoimakkuus eli luksit kasvien tasolla.
Loisteputket ovat halpoja, energiatehokkaita ja kestäviä valaisimia. Varsinkin 120 cm ja 150 cm pitkät loisteputket ovat hyviä ja niille sopivia valaisimia saa uutenakin halvalla ja käytettynä jopa ilmaiseksi. Kahden putken 150 cm loisteputkivalaisimilla (teho 116 W) voi esikasvattaa 10-20 chiliä ellei aloita todella aikaisin tai käytä vesiviljelyä, jolloin kasvit ovat jo maaliskuussa isoja. Loisteputkia saa myös pienempikokoisia mutta silti tehokkaina U-mallisina putkina. Niiden etu on sama teho ja valon määrä pienemmästä valaisimesta mutta haittana korkeampi hinta. Lisäksi uudemmat T5-loisteputket ovat yleensä hieman energiatehokkaampia kuin vanhemmat T8-putket.
Toinen edullinen vaihtoehto nykyisin ovat LED-lamput. Pienimmät käyttökelpoiset ovat teholtaan noin 10 W ja kaupoista saa yleensä noin 20 W tehoisiakin. Näillä tarkoitetaan tavallisia valaistukseen käytettäviä lamppuja, ja niille tarvitaan yleensä jonkinlainen valaisinrunko tai varjostin/heijastin. Lisäksi on olemassa tehokkaampia pelkästään kasvatukseen tarkoitettuja LED-valaisimia, jotka ovat yleistyneet paljon viime vuosina, ja niiden hinta on laskenut siedettävälle tasolle. Lähes kaikki kasvatuskäyttöön myytävät ledit tuottavat sinipunaista valoa, joka sopii kasveille hyvin, muttei miellytä kaikkia ihmisiä varsinkaan sisätiloissa. Harrastajat ovat todenneet, että valkoista valoa tuottavat ledit toimivat myös hyvin kasvatuksessa, mutta tehokkaiden valkoisten LEDien saatavuus Suomessa on heikkoa ja hinnat korkeita. LED-valaisimen hankintaan päädyttäessä kannattaa tehdä taustaselvitystä esim. Chilifoorumin tai suomalaisten chiliblogien kautta, sillä myynnissä on myös (tehottomia) led-valaisimia, joilla kasvatustulokset voivat olla huonoja.
Purkausvalaisimista yleisimpiä ovat suurpainenatriumvalaisimet (SpNa) joita on laajasti saatavilla tehoissa 250 W, 400 W ja 600 W. SpNa:t ovat energiatehokkaita, mutta niiden valo on epämiellyttävän keltaista. Monimetallilamput tuottavat valkoista valoa, mutta ne ovat hieman kalliimpia kuin SpNa:t eivätkä yhtä energiatehokkaita. Monimetallipolttimon käyttö vaatii myöskin suojalasin, sillä polttimolla on räjähdysriski käyttötuntien ollessa lopuillaan, ja vikaantunut polttimo voi vähemmillä käyttötunneillakin levittää vaarallista UV-säteilyä. Eräs huomioitava seikka on, että mikään valkoista valoa tuottava lampputyyppi ei ole hyötysuhteeltaan merkittävästi, jos ollenkaan, parempi kuin hyvälaatuiset loisteputket.
Sopiva vuorokautinen valaistusrytmi on 12-20 tuntia valoa ja 4-12 tuntia pimeyttä, hieman valaistuksen laadusta ja määrästä riippuen. Ajastinten laatuun kannattaa panostaa, sillä halvimmat ajastimet saattavat hajota varsinkin purkausvalaisimien kanssa käytettäessä hyvinkin nopeasti. Chilifoorumilla on aiheesta useamman sivun keskustelu josta voi lueskella kokemuksia.
Lannoitus
Chilien samoin kuin muidenkin vihannesten lannoituksessa tärkeintä on lannoitteen oikea koostumus eli käytännössä NPK-suhde. NPK tarkoittaa typpeä, fosforia ja kaliumia ja ilmoittaa näiden kolmen pääravinteen määrät lannoitteessa. Chilit tarvitsevat selvästi enemmän kaliumia kuin typpeä, minkä vuoksi mikä tahansa lannoite ei sovi chileille. Lannoituksen määrässä on tärkeää muistaa tasapaino olosuhteissa: hyvissä oloissa lämpimässä ja voimakkaassa valossa kasvaessaan chilit vaativat ja kestävät paljon enemmän lannoitusta kuin vähässä keinovalossa saati talvella luonnonvalossa.
Yleisimpiä chiliharrastajien käyttämiä lannoitteita ovat GreenCaren (Berner) Puutarhan Kesä ja Nutriforten kaksiosainen Tomaatti- ja mansikkaravinne typpi- ja kalsiumravinteen kanssa. Paljon käytetään myös monia nestemäisiä yksi- tai useampikomponenttisia lannoitteita, mutta niitä on kymmeniä erilaisia, joten keskitymme tässä edullisempiin jauhemaisiin lannoitteisiin.
Sekä Puutarha Kesä, että Tomaatti- ja mansikkaravinne ovat kastelulannoitteita. Puutarhan Kesä on yksikomponenttinen kaikki tarpeelliset ravinteet sisältävä lannoite, jota voi käyttää sekä eri kasvualustoissa (multa, turve, jne.) että vesiviljelyssä. Sen NPK-arvo on sopiva (13-7-20), se on edullista, riittoisaa, helposti saatavaa ja hyvin monet chilinkasvattajat ovat päässeet sillä hyviin tuloksiin. Puutarhan kesä liuotetaan kasteluveteen ja annetaan kasveille tarpeen mukaan jokaisella kastelukerralla tai harvemmin. Eräs hyvä annosteluohje Puutarhan Kesälle on tällä yhdistyksen sivulla.
Nutriforten Tomaatti- ja mansikkaravinne on pykälän edistyneempi tuote, jota käytetään yhdessä typpi- ja kalsiumravinteen kanssa. Se mahdollistaa typen suhteellisen määrän säätelyn eri kasvuvaiheissa, mikä on hyödyllistä optimaaliseen satoon pyrittäessä. Tuotteen kilohinta on kutakuinkin sama kuin Puutarhan Kesän, joten pienestä hifistelystä ei koidu lisäkustannuksia.
Chiliharrastuksen mittakaavan kasvaessa ja erityisesti vesiviljelyssä kasvihuoneessa lannoitteiden kulutus kasvaa ja jopa nämä edulliset lannoitteet saattavat tuntua kukkarossa. Eräs Tomaatti- ja mansikkaravinnetta sekä typpi-ja kalsiumravinnetta vastaava vielä huomattavasti edullisempi tuoteyhdistelmä on Yaran ammattikäyttöön tarkoitetut Ferticare Hydro sekä YaraLiva Calcinit. Näiden ongelmia ovat saatavuus, koska niitä ei aina haluta myydä yksityisille sekä suuri 25 kg pakkauskoko. Chilifoorumilla on kuitenkin useita kertoja toteutettu ko. lannoitteiden yhteishankintoja.
Jauhemaisten lannotteiden annosteluun kannattaa ehdottomasti hankkia mittalusikkasarja, jossa on mitat 1 mL alkaen. Varsinkin pieniin vesimääriin annostelu on hankalaa ja epävarmaa ilman tarkkoja mittoja eivätkä esim. tavalliset lusikat ole sellaisia. Jauheista voi myös valmistaa varastoliuokset esim. 10% pitoisuutena, jolloin annostelu voi olla helpompaa. Jotkin lannoitteet ovat hitaasti liukenevia varsinkin kylmään veteen ja vaativat pidempiaikaista sekoittelua, mutta varastoliuoksia annosteltaessa ei ole tätä ongelmaa.
Markkinoilta löytyy myös erilaisia pitkäkestoisia lannoitteita, esim. Osmocote ja Multicote, jotka luovuttavat ravinteita kasvin käyttöön lämpötilan ollessa sopiva. Pitkäkestoiset lannoiterakeet on päällystetty hartsilla ja ne luovuttavat ravinteita valmisteesta riippuen 3-9 kuukauden ajan. Lannoiterakeet sekoitetaan suoraan kasvualustan joukkoon ohjeistuksen mukaisesti, jolloin kasvukauden aikana riittää taimien kastelu puhtaalla vedellä. Osmocote-tuotevalikoimasta löytyy ainakin marja- ja hedelmäkasveille sopiva lannoitevalmiste, joka soveltuu myös chilien kasvatukseen. Näitä lannoitevalmisteita ei välttämättä löydy jokaisesta puutarhamyymälästä, joten hankinta saattaa olla haastavaa.
Chileille sopivia luomulannoitteita on markkinoilla useita, ja chilifoorumin keskusteluista löytyy kattavimmin tietoa niistä.
Lämpötila
Jalostetut chililajit eivät kestä pakkasta. Jotkut villit chililajit voivat sopivissa olosuhteissa selviytyä kylmissä oloissa jalostettuja paremmin, mutta pakkaskestävyys on lajien ominaisuutena harvinainen kuriositeetti. Esimerkiksi puutarhapalstalle talveksi jätetty jalapeñopensas ei herää keväällä henkiin.
Chililajikkeiden ja -lajien välillä on eroavaisuuksia lämpötilojen siedon suhteen, ja lajikkeiden alkuperämaalla sekä alueella voi olla suuri merkitys kasvin menestymiselle kotikasvatuksessa. Esimerkiksi vuoristoissa alkunsa saaneet Rocotot (Capsicum pubescens) sietävät tutkimusten mukaan erittäin hyvin viileyttä ja lämpötilanvaihtelua kasvun tai sadontuoton suuremmin kärsimättä. Rocotot soveltuvat usein ulkokasvatukseen jopa paljaan taivaan alla, kunhan kasvit sijoitetaan suojaisaan paikkaan. Capsicum chinense-lajin edustajat (esim. Habanero, Naga Morich jne.) taas vaativat erittäin paljon lämpöä kasvuvaiheessa ja kukinnan sekä sadontuoton aikana. Liian viileissä olosuhteissa chinenset saattavat lopettaa kasvunsa lähes tyystin, kukkimisvaiheen ja sadontuoton aikainen liian alhainen lämpötila taas aiheuttaa marjojen jäämisen erittäin pienikokoisiksi.
Taimet ovat pääsääntöisesti herkempiä ympäristön muutoksille ja epäsuotuisille olosuhteille kuin “aikuiset” kasvit. Tästä syystä esimerkiksi vetoinen ikkunalauta voi olla huono paikka kasvattaa chilin taimia, vaikka valoa riittäisi. Taimet kannattaa siirtää sisätiloista niiden lopulliseen kasvupaikkaan vasta kun kasvupaikan lämpötila on varmasti riittävä. Yöpakkaset ovat taimille kohtalokkaita, mutta myös alle viiden asteen lämpötiloista voi aiheutua kasvun pysähtymistä. Trooppisemmat lajikkeet (lähinnä C. chinenset) saattavat ottaa nokkiinsa jo alle kymmenen asteen lämpötiloista varsinkin pieninä taimina.
Suojaus auringolta
Sisällä keinovalossa tai lasin takana auringonvalossa kasvaneet taimet eivät kestä suoran auringonvalon sisältämää UV-säteilyä. Tottumattomiin kasveihin voi syntyä polttovioituksia jopa alle tunnissa varsinkin loppukevään tai kesän voimakkaassa auringonvalossa. Vioitukset eivät yleensä tapa kasvia, mutta ne saattavat hidastaa kasvua ja sadontuottoa merkittävästi. Taimet voit totuttaa auringon UV-säteilyä vastaan muutamalla eri tavalla. Keinoja ovat esim. hiljalleen lisääntyvä päivittäinen ulkoilutus ja hallaharsoilla suojaaminen. Lasitetulla parvekkeella tai kasvihuoneessa kasvatettaessa UV-säteily ei yleensä aiheuta vaurioita tottumattomillekaan kasveille, mutta kannattaa kuitenkin varmistaa yhdellä tai parilla kasvilla, että muovikalvo, kennolevy tai parvekelasi on riittävä suoja, eikä polttovioituksia tule.
Taimien totuttelun ulkoilmaan ja UV-säteilyyn voi aloittaa lämpötilan ollessa riittävän korkea (mielellään yli 10C), jolloin muutoksesta ei aiheudu suurempaa haittaa taimen kasvulle ja kehitykselle. Taimet totutetaan hetkittäisen ulkoilutuksen avulla hiljalleen, jolloin UV-säteilyn aiheuttamia polttovioituksia ei pitäisi syntyä. Hyviin puoliin kuuluvat taimen aikaisempi tottuminen karumpiin olosuhteisiin jolloin kasvu saattaa jatkua nopeampana lopullisen ulkokasvatukseen siirron myötä. Huonona puolena mainittakoon se, että tämä toimintatapa on työläs ja suurilla taimimäärillä siihen uppoaa paljon aikaa. Lisäksi on huomioitava, että aurinkoon tottuminen ei ole pysyvää, jos kasvit eivät totuttamisen jälkeen jää ulos. Tämä kannattaa muistaa myös talvehtineiden chilien kanssa.
Sopivaksi muodoksi chilifoorumilla on todettu hiljalleen lisääntyvä ulkoilutus, eli ensimmäisellä kertaa 10 min, toisella kerralla 20 min, kolmannella 30 min ja tätä jatketaan niin kauan kunnes sietokyky riittää koko päivän valoannookseen. Jos “polttovioituksia” (kellastumista/vaalentumista lehdissä) ilmenee, ulkoilutusaikaa ei kannata ainakaan lisätä.
Helpommaksi keinoksi on varsinkin suuremmille taimimäärille todettu hallaharson käyttö kasvien päällä. Alkuvaiheessa kannattaa käyttää 2-3 kerrosta harsoa ja yölämpöjen on oltavat riittävän korkeat (vähintään 5-10 astetta lajista riippuen). Kun taimet hiljalleen tottuvat auringonpaisteeseen ja UV-säteilyyyn, voidaan kerrosten määrää vähentää noin viikon välein. Jos taimissa alkaa kerroksen poistamisen jälkeen näkymään tasaisia valkoisia/keltaisia alueita lehdissä harsoa ei kannata vähentää enempää.
Kuva:
Markus Haapala
Teksti:
Markus Haapala
Riku Heikkilä
Lauri Äystö