3. Chilin perustarpeet

Valo on yksi chilin hyvinvoinnin edellytys. Kuvassa 250 W:n energiansäästölampuillla valaistuja taimia.

Kuten kaikilla elollisilla, chileilläkin on omat perustarpeet, jotka täytyy tyydyttää, jotta kasvi voisi menestyä. Yhteyttämisen eli fotosynteesin tehokkuus riippuu paljon saatavilla olevan valon fotonien määrästä aallonpituudella 400–700 nm. Kasvien hyvinvointi riippuu monesta tekijästä, ei riitä vain, että kasvilla on paljon valoa ja sen mukanaan tuomaa lämpöä. Kasvunopeuteen vaikuttavat myös muut tekijät, kuten kasvityyppi, lehtivihreäpitoisuus, lämpötila, veden ja ravintoaineiden saatavuus sekä ilman kosteus ja CO2-pitoisuus. Nämä tekijät määrittävät yhdessä sen, miten tehokkaasti kasvi voi hyödyntää valoa.

3.1 Valo

Kaikki kasvit vaativat valoa yhteyttääkseen, chili ei ole poikkeus. Valon riittävään saantiin on syytä perehtyä jo heti alusta pitäen. Kesällä ulkona tai kasvihuoneessa valon tarve on riittävä, kuitenkin aikaisin keväällä ja syksyinkin on lisävalo kuitenkin hyväksi. Sisäkasvatuksessa lisävalon tarve on lähes välttämättömyys, joskin vaatimattomia satoja on mahdollista saada ihan ikkunalaudallakin luonnonvaloa hyödyntämällä.

Liikaa valoa kasvit eivät käytännössä voi saada. Lisävalaistuksessa otettava kuitenkin huomioon valaisimien tuottama lämpö, joka saattaa polttaa kasvustoa. UV-säteily on myös kasveille haitaksi ja kasville on annettava aikaa sopeutua - tämä tulee kyseeseen lähinnä siirrettäessä sisäkasvatetut taimet ulos aurinkoon.

Useimmiten kyseeseen tulee kuitenkin lisävalon hankinta. Tarvittava valon määrä ja valaisintyyppi riippuu kasvatustilan pinta-alasta, kasvatettavien chilien määrästä, chilien kasvuvaiheista ja myös chilien koosta. Tässäkin asiassa on toki hyvä pitää järki matkassa. Valoisa ikkunalauta ja/tai muutama tehokas loisteputkivalaisin toimivat useimmille aivan riittävän hyvin, eli erikosvalaisimet eivät missään nimessä ole chiliharrastuksessa välttämättömyyksiä. Vain avuksi edistyneemmässä harrastuksessa.

3.1.1 Spektri ja värilämpötila

Spektrillä eli valon kirjolla tarkoitetaan valon eri värien osuutta valosta. Esimerkki valon spekteristä on sateenkaari, jossa valon eri taajudet (värit) näkyvät erillisinä. Myös prismalla saadaan valo eriteltyä värikomponenteihinsa.Auringon valossa on jatkuva spektri, eli se sisältää kaikkia värejä.

Värien aallonpituusalueet ovat suunnilleen:

violetti 380-450 nm
sininen 450-490 nm
vihreä 490-560 nm
keltainen 560-590 nm
oranssi 590-630 nm
punainen 630-760 nm

Valon värilämpötila kertoo, onko valo kylmää (=sinivoitoista) vai lämmintä (=punavoittoista). Värilämpötila ilmaistaan Kelvinasteina (K). Auringon valon värilämpötila muuttuu päivän aikana aamun punertavasta (2000 K) keskipäivän sinertävään (12 000 - 18 000 K). Värilämpötila on tärkeä, sillä kasvit käyttävät hyödykseen vain osaa spektristä - periaatteessa energiaa ei kannata hukata niihin valon aallonpituuksiin, joita kasvi ei pysty hyödyntämään.

Kasvit yhteyttävät käyttämällä spektristä vain sinisiä ja punaisia aallonpituuksia. Kasvien lehtivihreä, eli klorofylli on vihreää siksi, että se heijastaa vain kasvin käyttämättättä jääneet aallonpituudet.

Spektri vaikuttaa niin kasvien kehittymiseen, niiden lehtien väriin kuin varren rakenteeseenkin. Esimerkiksi sininen valo on tärkeää ilmarakojen oikealle säätelylle. Sinisen valon puute ja suhteellisen korkea pitkäaaltoisen punaisen valon määrä aiheuttaa liiallista varren kasvua ja toisinaan lehtien kellastumista. Tällainen herkkyys voi vaihdella eri kasvilajien kesken.

Kasvit hyödyntävät kasvukaudella sinisen valon jonka aallonpituus on suunnilleen 450 - 490 nm ja kukinnan/hedelmän tuotannossa punaisen valon jonka aallonpituus on suunnilleen 630 – 760 nm.

<kuva: aallonpituudet ja yhteytys>

3.1.2 Valonlähteet

Keinovalonlähteitä on lukuisia ja osa niistä soveltuu kasvien kasvattamiseen hyvin ja jotkut eivät käytännössä lainkaan. Oleellista on oikea spektri ja energiankulutus. Suuren energiankulutuksen lisäksi muodostuu ongelmaksi valaisimen tuottama hukkalämpö. Valon spektrin tulee olla lisäksi oikenlainen.

<taulukko: vertailu>

3.1.2.1 Hehkulamppu

Hehkulamput soveltuvat huonosti kasvatukseen. Niiden veloteho on pieni ja sähkönkulutus suuri. Ihmissilmin nähtävä vihreä valo on kasvin kannalta "turha" ja kasvin lehdet heijastavat vihreän valon pääosin takaisin. Näin hehkulampun tuottama valo ei hyödytä kasvia vaikka se ihmissilmiin näyttääkin kirkkaalta. Hehkulamppuja on myös ns. "kasvilamppuja", joissa on väritetty kupu - niissä on periaatteessa parempi spektri, mutta hyötysuhde on huonompi, joten ne ovat hyödyllisiä lähinnä vain sisustuskäytössä.

3.1.2.2 Halogeeni

Halogeenivalaisin on hehkulampusta parannettu versio, jossa suojakupuun on lisätty halogeeneja, jolloin kuumasta hehkulangasta haihtunut volframi reagoi kaasuuntuneen halogeenin kanssa ja kiinnittyy takaisin hehkulangan kuumimpiin osiin. Tämä mahdollistaa hehkulangan lämpötilan nostamisen korkeammaksi, joka puolestaan nostaa värilämpötilaa. Haogeeni on tämän vuoksi parempi vaihtoehto chilien kasvatukseen kuin hehkulamppu, mutta silti epäsuositeltavaa huonon energiatehokkuuden ja suuren lämmön vuoksi. Halogeenit voivat olla suoranainen palonvaara, sillä valaisimet lämpenevät huomattavasti.

3.1.2.3 Loisteputket

3.1.2.4 Energiansäästölamput

3.1.2.6 Elohopeahöyrylamppu

3.1.2.5 Suurpainenatrium

3.1.2.6 Monimetallivalaisin

3.1.2.7 Rikkiplasma

3.1.2.8 LED

Valoa emitoivat diodit eli LED:t ovat nykyään kehittyneet pisteeseen, joissa niiden valoteho on jopa perinteistä hehkulamppua parempi suhteessa energiankulutukseen. Erityisen houkutteleviksi LEDit tekee se, että niitä on saatavilla eri aallonpituuksille, jolloin voidaan tuottaa vain kasvin tarvitsemia valon aallonpituuksia - tämä merkitsee energiatehokkuutta ja säästöä sähkölaskussa.

LED valaisin, jossa sinisiä ja punaisia LED:jä - juuri niitä aallonpituuksia, joita kasvi tarvitsee.

Lisäetuna LED:it eivät säteile lainkaan kasveille ja ihmisille haitallista UV-valoa (tosin UV-LED:ejäkin on). LED:ien valo on lisäksi suunnattua, jolloin ei tarvita erillisiä heijastimia.

Esimerkiksi 600 W:n SpNa-valaisin tuottaa valovirtaa n. 90 000 lm, eli 150 lm/W. Tästä valovirrasta kasvi käyttää hyväkseen noin 8-12%, eli ainoastaan 12-18 lm/W. Periaatteessa 90W:n LED-valaisimella, joka säteilee vain kasvin tarvitsemia aallonpituuksia, päästään jopa 22-33 lm/W lukuihin. LED valaistus onkin erittäin lupaava juuri energiatehokkuuden näkökulmasta. Valitettavasti itse valaisimet ovat vielä kohtuullisen arvokkaita.

LEDit ovat myös pitkäikäisiä. Eri valmistajien ilmoittamat LEDien kestävyydet ovat tyypillisesti 30 000 - 50 000 h tai enemmänkin. LED valaisee tämänkin jälkeen, mutta se on menettänyt siinä vaiheessa valotehostaan 30-50%! LEDin antama valoteho laskee pikkuhiljaa.

Koska LED-valaistuksessa tarvittava sähköteho on pienempi, myös lämmöntuotto on pienempää - valaisin voidaan sijoittaa lähemmäs kasveja.

Koska LED-valo ei aiheuta syttyessään suurta virtapiikkiä on valaistuksen ohjaus ajastimella varmempaa kuin purkauslamppujen joissa suuret käynnistysvirrat usein rikkovat ajastimet.

3.1.3 Heijastimet

3.1.4 Valaistuksen kustannukset

<javascriptillä hintalaskuri: päällä h/vrk, W, eur/kWh -> EUR/ kk>

3.2 Ilma

Lämpötila ja kosteus

CO2

Tuuli

3.3 Vesi

Kastelu

Sumutus

3. 4 Kasvualusta

Multa / turve

Hydro

Väliaineet

3.5 Ravinteet

Lannoitteet

Multa

Vesi

Lannoitus

Lehtiruokinta