5. Ongelmat

Tuholaiset

Vaikka paprikat kiinnostavat moniakin hyönteisiä, kolme niistä on riesana ylitse muiden: kirva, ripsiäinen ja vihannespunkki.

Kirvat ovat paprikoiden kestoharmi. Ne lymyävät kukissa tai lehtien pinnoilla ja syövät lehtiin tunnusomaisia vaaleita laikkuja. Usein kirvainfektio alkaa kasvin isoista alalehdistä, jotka on saastuneina syytä nyppiä heti irti ja hävittää. Toisinaan kirvat iskevät erityisesti uusiin lehtiin ja kukan nuppuihin. Ensimmäinen toimenpide on joka tapauksessa todella perusteellinen suihkutus ja saastuneiden lehtien pois nyppiminen. Kasvin upottaminen kokonaan mietoon mäntysuopaliuokseen saattaa sekin kannattaa, koska tällöin ötökät hukkuvat. Itse täydennän vesikäsittelyt yleensä tuhdilla RAID, Super-RAID-, tai BAYGON -käsittelyllä (tehokkuus tässä järjestyksessä). Useimmat paprikakasvit sietävät kirvoja melko hyvin, eivätkä yleensä kuole niihin.

Vihannespunkit ovat puolestaan paprikantappajia. Nämä lähes näkymättömät hyönteiset ovat niin kuolettavan vakava vaara useimmille paprikoille, ettei asiaa voi liioitella. Koska niitä ei näe, ne ovat kuin hiipivä tauti, joka leviää elimistössä ja jonka havaitsee vasta kun on liian myöhäistä.

Kirvoja ja punkkeja vastaan ei käytännössä oikein voi suojautua kokonaan. Tärkeää on toimia nopeasti ja ajoissa, heti kun ongelma on havaittu. Ötökät eivät lainkaan pidä vedestä, ja siten jo pelkkä vesi/merileväuute-seoksen sumutus halvalla sumutepullolla etenkin lehtien alapinnoille vähentää kummasti pikkupirulaisten halukkuutta levitä ongelmaksi asti. Sumutus kannattaakin tehdä vähintään kerran viikossa, useamminkaan ei ole haitaksi.

RAID ei ole erityisen tehokasta chilituholaisia vastaan. Vahvempi Super-RAID toimii jo jonkin verran, ja voimakas Baygon melko hyvinkin. Näiden aineiden kanssa tulee vain olla tarkkana, jos haluaa syödäkin kasviensa tuotoksia.

Chililajeissa on selviä eroja herkkyydessään ötököille.

Lehtikirva (Aphidina)

Lehtikirvat ovat läpikuultavia n. 3mm pituisia, erivärisiä, paljain silmin nähtäviä siivettömiä tai siivellisiä tuholaisia. Kirvat iskevät useimmiten vain huonosti hoidettuihin ja liian kuivana pidettyihin kasveihin. Ensimmäisenä kirvat iskevät uusiin versoihin ja kukkanuppuihin

Lehtikirvoja.
Kuva: Jonne Leskinen

Torjunnaksi riittää alkuun pelkkä kylmä vesisuihku, mutta kannattaa myös ottaa huomioon, että useimmat huonekasvit kestävät vain minimissään 10 asteista vettä. Jos se ei tepsi, kannattaa veteen sekoittaa mäntysuopaa (n. 3 dl/10 l vettä), joka tukahduttaa kirvojen hengityksen. Jos tuntuu ettei mäntysuopakaan auta, voi vielä kokeilla lorauttaa liuoksen sekaan talousspriitä noin lusikallinen litraan nestettä. Torjunta tulisi uusia muutamaan kertaan n. viikon välein, jotta myös uudet asukit tulisi tapettua.

Kilpikirva

Tämä onkin jo vähän hankalampi tapaus kuin edellinen. Kilpikirvalla on 2-3 mm kokoinen litteä tai kupera vahakilpi, riippuen lajista. Näitä tuholaisia ei erota liikkeestä, sillä ne pysyttelevät visusti paikoillaan. Irti ne saa vain pinseteillä.

Kilpikirvoja.
Kuva: Jonne Leskinen

Lähes kaikkien tuholaisten tavoin, tämäkin laji imee kasvilta nesteitä ja lopulta tuhoaa koko kasvin. Torjuntaan käy erilaiset pyretriinivalmisteet (puutarha-aerosoli ym.) Sumuttaminen tulisi tehdä pimeässä tai läpinäkymättömän pussin sisällä, sillä pyretriinin teho heikkenee valossa.

Villakirva (Pseudococcus citri)

Villakirvoja.
Kuva: Jonne Leskinen

Villakirvaa ei voi olla huomaamatta sen iskiessä. Kasvin uudet versot täyttyvät puhtaan valkoisesta nukasta, joka lopulta leviää koko kasviin. Varsinkin talvella pattereiden tuottaessa lämpöä villakirvat leviävät nopeasti. Villakirvan tapauksessa pahasti saastuneiden kasvin osien poistamisessa tulisi olla tarkkana, sillä se leviää myös munien avulla jotka irtoaa kasvista huolimattomassa käsittelyssä. Aikuiset yksilöt ovat kooltaan n. 2-4mm ja ne voi nyppiä pois pinseteillä, tämän jälkeen nuoret yksilöt tapetaan pyretriini-/mäntysuopa- sumutuksella.

Vihannespunkki (Tetranychus urticae)

Noin ½mm kokoinen punertava tai kellertävä hämähäkkieläin saattaa ilmestyä lähes mihin tahansa huonekasviin. Vihannespunkilla on kyljissään tummat täplät, joten punkitkin saattaa nähdä tummina pisteinä pienestä koostaan huolimatta. Myös tämän hirviön tutkimiseen kannattaa käyttää suurennuslasia, mikäli on epävarma. Vihannespunkki viihtyy erityisesti lehtien alapinnalla, jonne se kutoo suojakseen paljain silmin nähtävän seitin.

Vihannespunkkeja.
Kuvat: Jonne Leskinen

Vihannespunkki viihtyy parhaiten talvella kun huoneilma on kuuma ja kuiva. Paras keino ehkäistä punkkien ilmaantumista on suihkutella kasvia mahdollisimman usein. Huoneenlämmössä punkin kehitys munasta aikuiseksi kestää n. 10vrk.

Torjunta-aineeksi käy pyretriinivalmisteet ja mäntysuopaliuos, mutta torjunta-aineesta/-tavasta huolimatta torjunta tulisi tehdä 2-3 kertaa viikon välein, jotta myös munista kuoriutuvat yksilöt tulisi tapettua.

Tetranychus viennensis

Uutena tuholaisena tunnettu punkki, jonka tuhot on kuitenkin tunnettu jo pitkältä ajalta. Tämä kaveri on vihannespunkkia pienempi ja vikkelämpi sekä väriltään tummempi. Tämä laji ei myöskään kudo seittiä vihannespunkin tavoin

Vihannespunkkiin sen kuitenkin yhdistää se, että tämäkään ei nirsoile kasvien suhteen. Se on yleinen esimerkiksi kaktuksissa, joihin se aiheuttaa korkkimaista pintasolukkoa. Muilla kasveilla vioitukset näkyvät ruskeina, painuneina lehtilaikkuina ja kokonaan kuivettuvina lehtinä.

Torjuntaan kannattaa kokeilla pyretriinisumutusta ja mäntysuopaliuosta.

Kärsäkkäät

Kärsäkkäitä tavataan normaalisti vain puutarhassa. Kärsäkkäät ovat pieniä koppakuoriaisia, jotka herkuttelevat lehtien pehmeillä osilla, kunnes jäljelle jäävät vain lehtisuonet.

Torjunnaksi paras tapa on nyppiä/tappaa kärsäkkäiden toukat, koska koppakuoriainen ei kuole kovin helposti laimeisiin torjunta-aineisiin. Vahva malationisuihkutus tappaa, jos torjumisen toistaa 2-3 kertaa viikon välein.

Ansarijauhiainen

Ansarijauhiainen on hyvin pieni, noin 1-2mm kokoinen ja muistuttaa suuresti vaaleaa perhosta. Ansarijauhiainen ei helposti saa aikaan suurempaa tuhoa, mutta epämiellyttävä se kyllä on. Suuren lukumääränsä ja lentokyvyn ansiosta se leviää helposti muihinkin kasveihin.

Ansarijauhiainsia.
Kuva: Jonne Leskinen

Lähes kaikkien muiden tuhoeläinten tavoin ansarijauhiainenkin imee kasvinesteitä lähinnä lehtien alapinnalta. Ansarijauhiaisen olemassaolo selviää yleensä viimeistään hipaistessa tai liikuttaessa kasvia, kun tuhatpäinen parvi lehahtaa lentoon.

Ansarijauhiaisesta on vaikea päästä eroon, mutta pyretriinisuihke toimii myös näihin elukoihin. Toinen tapa on viedä kasvit hetkeksi ulos viileällä ilmalla, sillä ansarijauhiaiset eivät selviä alle 5 °C lämpötilassa.

Ripsiäinen (Thysanoptera)

Ripsiäinen imee tuhoeläimistä eniten kasvinesteitä, tuhon huomaa lehden päältä, kun lehti alkaa näyttää paikoittain hopeanharmaalta tai kellertävän laikukkaalta. Tuho on samankaltaista kuin vihannespunkilla, mutta seitti puuttuu. Ripsiäinen on noin 1-2mm pitkä ja väri vaihtelee kasveittain lähes mustasta vaalean keltaiseen riippuen kasvista jolla ne liikkuvat.

Ripsiäinen.
Kuva: Jonne Leskinen

Ripsiäinen on paljain silmin nähtävissä, mutta vaatii silti tarkkaa näköä. Jos on epävarma, kannattaa ottaa suurennuslasi avuksi. Lehden alapinnalta löytyy usein valkoisia munaryppäitä joiden läheisyydessä nämä pitkulaiset hirviöt viihtyvät.

Mäntysuopaliuos tehoaa kyllä hetkeksi myös aikuisiin ripsiäisiin, mutta jonkin ajan kuluttua ripsiäisille kehittyy immuniteetti sitä kohtaan. Sama juttu pätee pyretriinisumutteeseen. Suositeltavaa on käyttää uusia markkinoille tulleita pillereitä ja sumutteita, jotka imeytyvät lehtien/juurien kautta kasvin vihreisiin osiin ja sitä kautta ripsiäisiin.

Harsosääski (Scatella stagnalis)

Harsosääski on pieni, n. 3-5mm, hentorakenteinen hyönteinen. Niitä tulee sisälle Suomen luonnosta ja usein myös tuoreen mullan mukana. Sääsket munivat ruukkukasvien multaan ja lisääntyvät ihanteellisissa olosuhteissa nopeasti. Kehitys munasta aikuiseksi kestää normaalissa huoneenlämmössä 24-29vrk.

Harsosääski.
Kuva: Jonne Leskinen

Munista kehittyy noin puolen sentin pituisia läpikuultavia toukkia kiltävän mustineen pääkapseleineen, jotka myöhemmin saavat kokovalkoisen värityksen. Harsosääskistä on harvemmin haittaa kasville, mutta ansarijauhiaisen tavoin tämäkin on varsin epämiellyttävä suuren lukumääränsä takia.

Aikuisista harsosääskistä pääsee eroon kärpässumutteilla, mutta toukat pitää tappaa kastelemalla multa 2-3% mäntysuopaliuoksella pakkauksen ohjeen mukaan. Myös mullan kuivatus auttaa, sillä mitä kosteampi multa, sitä paremmin harsosääski viihtyy. Käsittely tulisi uusia 2-3 kertaa viikon välein.

Kasvitaudit

Välillä käy oikein hassusti, ja jokin ötököitäkin ilkeämpi asia valtaa jonkin kasvisi, huonolla tuurilla sitten koko kasvihuoneesi... Chilipaprikat ovat alttiita monenlaisille kasvisairauksille ja homeille. Monet näistä ovat samoja tauteja jotka vaivaavat esim. tomaattia ja tupakkaa, ja tunnettua onkin esimerkiksi tupakoitsijoiden tapa levittää kosketuksella tahtomattaan tupakan mosaiikkivirusta. Tupakointi ja chilinkasvatus eivät kuulu yhteen - äläkä päästä polttelevia tuttujasi savuttelemaan parvekkeellesi kasvien sekaan! Tämä on raaka peli...

Osa kasvitaudeista on jokseenkin harmittomia, osa kiusallisia ja osa suoraan tappavia. Erilaiset homesienet voivat aiheuttaa niin lehtiin kuin hedelmiinkin värittymiä, epämiellyttäviä homekasvustoja, tai jopa lahottamista. Virustaudeilla on tapana aiheuttaa epämuodostumia niin kasviin kuin hedelmiinkin. Jos epäilet kasviasi saastuneeksi, eristä se välittömästi muista! Jotkut taudit, etenkin hometartunnat, on mahdollista parantaa tai ainakin pitää kurissa. Parasta silti on tuhota koko kasvi ja sen multa. Tässä tietty maltti on valttia. Eristä epäilyttävät kasvit heti, mutta älä anna "teloituskäskyä" ennen kuin tiedät enemmän. Hyvin usein se mitä luulet taudiksi tai ötököiksi, onkin vain jokin olosuhteista tai lannoituksesta johtuva väliaikainen poikkeama - ja mitä luultavimmin harmiton.

Kastelu ja lannoitus

Lähteet: Jonne Leskinen, Tommi Hietavuo