2. Lajikkeen valinta
Lajikkeen valinnassa lähdetään liikkeellä käytettävissä olevasta kasvatustilasta. Koko ja kasvuaika voivat olla rajoittavia tekijöitä. Tämän lisäksi vaikuttavat omat mieltymykset - onko tarkoitus kasvattaa koristekasvia, vai ruoanlaittoon sopivia lajikkeita? On myös koristeellisia ruoanlaittoon sopivia chilejä, esimerkiksi Habanero (Capsicum chinense) ja Pimenta da Neyde (Capsicum chinense). Chilipaprikoiden tulisuus vaihtelee täysin tulettomista todella tulisiin. Monella chilillä on ominaismakunsa, joissa on huomattavia eroja. Hedemän koko vaihtelee muutaman millin kokoisesta marjasta (Tepin C. annuum var. glabriusculum) jopa yli 30 senttisiin (Big Jim C. annuum).
Siementen saatavuuskin voi olla rajoittava tekijä - varsinkin villichilien osalta, joitakin lajikkeita on mahdoton saada. Chiliharrastajien ansiosta kuitenkin hyväksi havaitut lajikkeet saavat nopeasti jalansijaa ja niiden siementen saanti on yleensä ongelmatonta.
Osa lajikkeista on helppoja kasvatettavia, esimerkiksi Lemon Drop (C. baccatum), joka on käytännössä mahdotonta saada hengiltä. Toinen ääripää löytyy jälleen villichileistä, esimerkkinä C. flexuosum, joka tuntuu olevan lähes mahdoton saada tuottamaan marjaa saati marjaa, jossa olisi siemeniä.
Osa lajikkeista on äärimmäisen harvinaisia - esimerkkinä jopa sukuputtoon kuolleeksi luultu C. lanceolatum, jonka siemeniä kuitenkin harrastajien ansiosta nykyään löytyy kohtuullisesti.
Chilin tilantarve on usein määräävin tekijä - harvoilla on kasvihuonetta, jossa löytyy tilaa monimetrisiksi kasvavalle chilille - esimerkiksi erinomaisen makuinen Starfish (C. baccatum). Chlin vaatimaa tilaa voidaan kuitenkin rajoittaa latvomalla ja ohjailemalla chilin kasvua taivuttamalla.
Chililajikkeet eroavat myös valon tarpeen mukaan - vähäisemmässäkin valossa viihtyvät mm. Lemon Drop (C. baccatum) ja Rocotot (C. pubescens). Chilit pysyvät kuitenkin vähäisemmässäkin valossa hengissä, mutta kukinta saati sato jää usein olemattomaksi. Jos siis satoakin halajaa, niin riittävään valonsaantiin on syytä paneutua heti alusta lähtien. Kesäinen auringonpaiste on helppoa hyödyntää - monet chilit menestyvät hyvin ulkonakin, kunhan ne on oikeaan aikaan esikasvatettu sisällä ja siirto ulos suoritetaan hellävaraisesti uuteen ympäristöön totuttamalla.
Aloittelijan on syytä pitäytyä helpoksi koetuissa lajikkeissa. Hyviä aloittelijallekin sopiva lajikkeita ovat mm. ruokakäyttöön soveltuvat:
- Lemon Drop (C. baccatum)
- Champion (C. baccatum)
- Rawit (C. annuum)
- Jalapeño (C. annuum)
- Paprika (C. annuum)
- Aji Cristal (C. baccatum)
- Aji Habanero (C. baccatu,)
Koristeeksi soveltuvat sen sijaan:
- Bolivian Rainbow (C. annuum)
- Short Yellow Tabasco (C. annuum)
Eri lajikkeilla on myös selviä eroja tuholaisille - mitä jalostetummasta chilistä on kyse, sen alttiimpi se on pääsääntöisesti tuholaisille. Varsinkin sisällä kasvatettaessa ötökät nopeastikin valtaavat chilit luontaisten vihollisten puuttuessa. Myös tasainen lämpötila ja liian matala ilmankosteus ovat omiaan parantamaan tuholaisten kasvuoloja.
Chilien kasvukauden pituuskin vaihtelee - osa on nopeita ja tekevät satoa jo viidessäkin kuukaudessa, esimerkkinä Aji Cristal (C baccatum) osa taas vaatii pitkän kasvukauden, esimerkiksi Rocotot (C. pubescens). Mikäli luonnonvaloa haluaa hyödyntää pohjoisessa, on idättämisen ajankohdalla merkitystä: Siinä missä Aji Cristalin voi kylvää vielä maaliskuussa, on Rocotot kylvettävä jo edellisen vuoden loka-marraskuun vaihteessa.
